Ossi Runne

Yrjö Osvald ”Ossi” Runne (vuoteen 1936 Rundberg; 23. huhtikuuta 1927 Viipuri – 5. marraskuuta 2020 Helsinki) oli suomalainen musiikkineuvos, trumpetisti, kapellimestari, orkesterinjohtaja, säveltäjä, sovittaja ja levytuottaja. Ossi Runne oli säveltäjä ja sanoittaja Aili Runnen lanko. Ossi Runnen musiikkiura alkoi, kun hän aloitti viulunsoiton opinnot Onni Suhosen johdolla Viipurin musiikkiopistossa 8-vuotiaana. Perhe joutui lähtemään Viipurista evakkoon talvisodan vuoksi Ossin ollessa 12-vuotias, ja uudeksi kotipaikaksi tuli Helsingin Kallio. 13-vuotiaana Runne liittyi Suomen valkoisen kaartin soittokuntaan, jolloin hänen soittimekseen vaihtui trumpetti. Ollessaan sotien jälkeen jäsenenä Ossi Aallon orkesterissa Runne tutustui Toivo Kärkeen. Hän soitti Kärjen yhtyeessä kiertueilla ja monissa levytyksissä vuodesta 1948 alkaen. Uransa alkuaikoina Runne tunnettiin trumpetistina ja orkesterinjohtajana. Palattuaan Suomeen China Varieteen orkesterin kapellimestarin tehtävistä Tukholmasta vuonna 1957 hän siirtyi Musiikki-Fazerin studiopäälliköksi. Usean vuoden ajan hän johti isoa orkesteria ja soitti trumpettia levytyksillä, joista monet olivat Toivo Kärjen–Reino Helismaan tuotantoa. Runne oli myös kysytty solisti muiden levy-yhtiöiden vaativissa trumpettiosuuksissa, esimerkkinä Scandian "Minka" Brita Koivusen laulamana. Vuonna 1965 Runne siirtyi Yleisradioon. Siellä hän toimi ensin Radion tanssiorkesterin johtajana, sitten Yle TV1:n kapellimestarina. Eläkkeelle hän jäi 1992. Musiikkineuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1995. Hän toimi myös Karelia-puhallinorkesterin johtajana 1986–2003. Vuosina 1972–1983 Runne toimi trumpetinsoiton opettajana Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa. Vuonna 1971 hän julkaisi yhdessä Lauri Ojalan ja Uno Koivun kanssa oppikirjan Trumpettikoulu. Runne toimi 1950-luvulla muutamia vuosia Levytukku-yhtiön studiopäällikkönä ja oli tänä aikana tiiviissä yhteistyössä saman yhtiön tuotantopäällikkönä toimineen Olavi Virran kanssa. Runne valvoi monien Virran tunnetuimpien kappaleiden levytykset, ja hän arvosti suuresti Virran ammattitaitoa ja korkeaa työmoraalia. Yhteistyöstä huolimatta Runne ei koskaan tuntenut päässeensä Virran todelliseksi ystäväksi, minkä hän arveli johtuneen Virran perusluonteesta: tämä ei halunnut päästää ketään liian lähelle. Runnen käsityksen mukaan Virta oli ”valtavasta ympärillään pyörineestä siipijengistä ja ihailijalaumasta huolimatta hyvin yksinäinen mies”. Fazerin studiopäällikkönä Runne valvoi vuonna 1966 Virran viimeisiksi jääneet levytykset ”Nyt soita balalaikka” ja ”Sateinen ilta”.